ääntävä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
ääntävä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä ääntää
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ääntävä | ääntävät |
| genetiivi | ääntävän | ääntävien (ääntäväin) |
| partitiivi | ääntävää | ääntäviä |
| akkusatiivi | ääntävä; ääntävän | ääntävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ääntävässä | ääntävissä |
| elatiivi | ääntävästä | ääntävistä |
| illatiivi | ääntävään | ääntäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ääntävällä | ääntävillä |
| ablatiivi | ääntävältä | ääntäviltä |
| allatiivi | ääntävälle | ääntäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ääntävänä | ääntävinä |
| translatiivi | ääntäväksi | ääntäviksi |
| abessiivi | ääntävättä | ääntävittä |
| instruktiivi | – | ääntävin |
| komitatiivi | – | ääntävine |