dub

Englanti

Substantiivi

dub (monikko dubs)

1. jälkiäänitys
2. rummutus
3. (golf) epäonnistunut lyönti

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	dubs
part. prees.	dubbing
imp. & part. perf.	dubbed

dub

1. lyödä ritariksi
2. kutsua nimellä tai arvonimellä

   A man of wealth is dubbed a man of worth.

3. äänittää puhumalla päälle, jälkiäänittää, dubata

Hollanti

Verbi

dub

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä dubben
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä dubben
3. (taivutusmuoto) imperatiivin monikon 2. persoonan muoto verbistä dubben

Kroaatti

Substantiivi

dȗb m.  (monikko dȕbovi)

1. (vanhahtava) tammi

Liittyvät sanat

Synonyymit

• hrast

Aiheesta muualla

• dȗb Hrvatski jezični portal

Slovakki

Substantiivi

dub m.

1. tammi

Tšekki

Substantiivi

dub m.

1. tammi

Taivutus

sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	dub	duby
genetiivi	dubu	dubů
datiivi	dubu	dubům
akkusatiivi	dub	duby
vokatiivi	dube	duby
lokatiivi	dubu	dubech
instrumentaali	dubem	duby