instrumentaali
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
instrumentaali
- (kielitiede) monien kielten taivutusmuoto, joka ilmaisee välinettä tai keinoa, jolla tekeminen suoritetaan
- Instrumentaali on sijamuoto tai niihin rinnastettava rakenne, joka ilmaisee keinoa, välinettä tai seuraa. Se vastaa kysymykseen millä, millä keinoin, kenen tai minkä kanssa?
- pelkillä soittimilla esitetty kappale ilman laulua, varsinkin sellaisesta kappaleesta, johon lauluosuus kuuluu
- (monikossa, puhek.) kappaleen soitinosuudet
Käännökset[muokkaa]
1. kielitiede
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- instrumentaali Tieteen termipankissa