son

Wikisanakirjasta
Katso myös: søn

Suomi[muokkaa]

Supistuma[muokkaa]

son

  1. (murteellinen) se on
    Niin son.

Idiomit[muokkaa]

  • son moro: erottaessa käytettävä tervehdys (Tampereen murretta)

Substantiivi[muokkaa]

son (5)

  1. (musiikki) kuubalainen musiikkityyli

Ääntäminen[muokkaa]

Afrikaans[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

son (monikko sonne)

  1. aurinko

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: son, mon. [ˈsonə]

Englanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

son (monikko sons)

  1. poika (sukulaisuussuhteena)

Ääntäminen[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Vieruskäsitteet[muokkaa]

Espanja[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

son m. (monikko sones)

  1. ääni
  2. melu
  3. uutinen
  4. juoru, huhu
  5. syy, vaikutin
  6. tapa, menetelmä

Etymologia[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

son

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin monikon 3. persoonan muoto verbistä ser

Koltansaame[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

son

  1. (persoonapronomini) hän

Pohjoissaame[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

son (gen. su)

  1. (persoonapronomini) hän

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • son Saamelaiskielten etymologisessa tietokannassa Álgussa

Ranska[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

son m., sa f. (monikko ses m./f.)

  1. (possessiivinen) hänen ... -nsa/-nsä

Liittyvät sanat[muokkaa]

  • il, elle (vastaavat persoonapronominit)

Substantiivi[muokkaa]

son m. (monikko sons[luo])

  1. ääni
  2. (musiikki) sävel
  3. lese
    Les ânes aiment le son.
  4. sahanpuru

Etymologia[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • son Trésor de la langue française informatisé -sanakirjassa (ranskaksi)

Ruotsi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

son yl. (3) (yks. määr. sonen[luo], mon. epämäär. söner[luo], mon. määr. sönerna[luo])

  1. poika (sukulaisuussuhteena)

Ääntäminen[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • son Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)

Substantiivi[muokkaa]

son

  1. (taivutusmuoto) yksikön määräinen muoto sanasta so