välttävä
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
välttävä (10) (komparatiivi välttävämpi, superlatiivi välttävin) (taivutus [luo])
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋælt̪ːæʋæ/
- tavutus: vält‧tä‧vä
Käännökset[muokkaa]
1. riittävä, hyväksyttävä
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- välttävä Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi[muokkaa]
välttävä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä välttää
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | välttävä | välttävät |
| genetiivi | välttävän | välttävien (välttäväin) |
| partitiivi | välttävää | välttäviä |
| akkusatiivi | välttävä; välttävän | välttävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | välttävässä | välttävissä |
| elatiivi | välttävästä | välttävistä |
| illatiivi | välttävään | välttäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | välttävällä | välttävillä |
| ablatiivi | välttävältä | välttäviltä |
| allatiivi | välttävälle | välttäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | välttävänä | välttävinä |
| translatiivi | välttäväksi | välttäviksi |
| abessiivi | välttävättä | välttävittä |
| instruktiivi | – | välttävin |
| komitatiivi | – | välttävine |