langeta

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

langeta (74-G) (taivutus)

  1. (murteellinen, yleiskielessä vanhahtava) kaatua
    Lankesin ja loukkasin polveni.
    Sinustakin siis tuli langennut nainen?
    Ikäihmisen lankeamisesta saattaa seurata lonkkamurtuma.
  2. (vanhahtava, nykykielessä ylätyyliä) heittäytyä
    ~ polvilleen
  3. (kuvaannollisesti) sortua, hairahtaa, hairahtua tekemään jtk
    ~ säälimään itseään
  4. (kuvaannollisesti) ~ (ill.) joutua jkn/jnk harhauttamana jhk
    ~ ansaan
    ~ syntiin
  5. ~ (allat.) kohdistua, osua jhk; kohdistua, tulla jnk rasitukseksi
    Auringonvalo lankesi hänen kasvoilleen.
    Vastuu lankeaa hänelle.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈlɑŋːet̪ɑ]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • langeta Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi[muokkaa]

langeta

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä langettaa
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä langettaa
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä langettaa