osua

Suomi

Verbi

osua (52) (taivutus[luo])

1. (heitetystä, ammutusta tms. esineestä) saavuttaa tarkoitettu kohde

Ääntäminen

• IPA: /ˈosuɑˣ/
• tavutus: o‧su‧a

Etymologia

• substantiivi osa (vartalo os|a- + pääte -ua)

Käännökset

1. saavuttaa tarkoitettu kohde

englanti: hit espanja: acertar japani: 当たる

kroatia: pogađati, *pogoditi ranska: toucher ruotsi: träffa

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: osuva
• substantiivit: osuma, osuminen
• verbit: osuttaa

Idiomit

• osua ja upota/osui ja upposi viittaus laivanupotus-peliin

Aiheesta muualla

• osua Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 2270 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa