heittäytyä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
heittäytyä (52-F) (taivutus[luo])
- heittää itsensä pitkälleen; laskeutua johonkin; paiskautua, viskautua, syöksyä
- Heittäydyin maahan.
- ruveta, tekeytyä jonkinlaiseksi tai joksikin
- jättäytyä johonkin paikkaan, olotilaan tms.; antautua jonkin valtaan; eläytyä
- Hän heittäytyy rohkeasti uusiin asioihin.
- (murteellinen, Pohjois-Karjala ja Kainuu) (sairaudesta) iskeä [1]
- Minuun heittäytyi sairaus.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhei̯t̪ːæy̯ˌt̪yæˣ/ tai /ˈhei̯t̪ːæˌyt̪yæˣ/, [ˈhe̞i̯t̪.t̪æy̯ˌt̪y.æˣ]
- tavutus: heit‧täy‧ty‧ä / heit‧tä‧y‧ty‧ä
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
1. heittää itsensä pitkälleen; viskautua
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Rinnakkaiset kirjoitusasut[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: heittäytyminen, heittäytys
Aiheesta muualla[muokkaa]
- heittäytyä Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Suomen murteiden sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 30. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2012–. ISSN: 1796-041X. heittäytyä.
- ↑ Vanhan kirjasuomen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 38. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2014–. ISSN 2323-3370. heittäytä.