land

Wikisanakirjasta
Katso myös: Land

Englanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

land (monikko lands)

  1. maa; kuiva maa; maa-alue; viljelysmaa

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

Taivutus
ind. prees. y. 3. p. lands
part. prees. landing
imp. & part. perf. landed

land

  1. laskeutua
    When America landed on the moon, the whole world did (dw.com/en)
  2. (transitiivinen) viedä, saada päätymään jonnekin
    How a Social Media Post in Russia Can Land You in Jail. (Newsweek)

Hollanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

land n. (monikko landen)

  1. maa, maaseutu, maaperä

Verbi[muokkaa]

land

  1. (taivutusmuoto) landen

Islanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
epämääräinen määräinen epämääräinen määräinen
nominatiivi land landið lönd löndin
akkusatiivi land landið lönd löndin
datiivi landi landinu löndum löndunum
genetiivi lands landsins landa landanna

land n.

  1. maa (kuiva Maapallon pinta)
  2. maa (valtio)

Ranska[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

land m. (monikko länder)

  1. Saksan osavaltio
    Le Parti pirate entre au Parlement du Land de Berlin (Le Monde, 19.9.2011)

Huomautukset[muokkaa]

  • (ranskan vuoden 1990 oikeinkirjoitussuositus) monikko: lands

Ruotsi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

land n. (3) (yks. määr. landet[luo], mon. epämäär. länder[luo], mon. määr. länderna[luo])

  1. maa, valtakunta
  2. maa, manner
  3. maaseutu

Liittyvät sanat[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

Sanonnat

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • land Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

Saksa[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

land

  1. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä landen

Tanska[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

land n. (yks. määr. landet[luo], mon. epämäär. lande[luo], mon. määr. landene [luo])

  1. maa, valtio