grub

Englanti

Substantiivi

grub (monikko grubs)

1. toukka
2. (brittienglantia, slangia) sapuska, safka

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	grubs
part. prees.	grubbing
imp. & part. perf.	grubbed

grub

1. kaivaa, kuokkia, tonkia

Liittyvät sanat

• grubber

Kroatia

Adjektiivi

grȗb (määräinen grȗbī, komparatiivi grȕbljī, superlatiivi nȃjgrubljī)

1. karkea (epätasainen)
2. karkea (epätarkka, suuntaa-antava)
3. tyly, raaka, ankara, kova

Ääntäminen

• IPA: /ɡrûːb/

Taivutus

  Näytä/piilota taivutustaulukko

	yksikkö				monikko
	maskuliini		neutri	feminiini	maskuliini	neutri	feminiini
	elollinen	eloton
nominatiivi	grubepäm, grubimäär		grubo	gruba	grubi	gruba	grube
genetiivi	grubaepäm, grubog(a)määr			grube	grubih
datiivi‑lokatiivi	grubuepäm, grubom(e/u)määr			gruboj	grubim(a)
akkusatiivi	grubaepäm grubogmäär	grubepäm grubimäär	grubo	grubu	grube	gruba	grube
instrumentaali	grubim			grubom	grubim(a)

Liittyvät sanat

• grubjeti

Aiheesta muualla

• grȗb Hrvatski jezični portal
• grȗb Školski rječnik hrvatskoga jezika

Saksa

Verbi

grub

1. indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä graben
2. indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä graben