konjunktiivi

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

konjunktiivi (5)

  1. (kielitiede) indo-eurooppalaisissa kielissä esiintyvä verbin tapaluokka, joka tunnetaan latinaan pohjautuvissa romaanisissa kielissä sekä myös englannissa subjunktiivin nimellä ja jota ei ole suomessa, käännetään suomessa joko indikatiivilla tai konditionaalilla:
    Latinankielisessä lauseessa "Amo ut amer" 'Rakastan, jotta minua rakastettaisiin' amer on amare-verbin passiivin konjunktiivin preesensin yksikön ensimmäinen persoona.
    Saksankielisessä lauseessa "Er sagt, er sei reich" 'Hän sanoo, että hän on rikas/ sanoo olevansa rikas' sei on sein-verbin konjunktiivin preesensin yksikön kolmas persoona.
    Italiankielisessä lauseessa konjunktiivin voi kääntää monilla eri tavoilla (indikatiivi, konditionaali, infinitiivin preesens, imperfekti jne.). Esim.1. "Spero che lo facciate." 'Toivon, että teette sen.' (preesensin yksikön ensimmäinen persoona ja konjunktiivin preesensin monikon kolmas persoona). Esim.2. "Le telefono benchè sia tardi." 'Soitan hänelle, vaikka on myöhä.' (alistuskonjunktio, konjunktiivin preesensin yksikön kolmas). Esim.3. "Alfredo mi chiese che cosa ne pensassi." 'Alfredo kysyi minulta, mitä mieltä minä olisin siitä.' (preesensin yksikön kolmas ja konjunktiivin imperfektin yksikön kolmas).

Käännökset[muokkaa]