konjunktiivi

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

konjunktiivi (5)

  1. (kielitiede) indo-eurooppalaisissa kielissä esiintyvä verbin tapaluokka, joka tunnetaan latinaan pohjautuvissa romaanisissa kielissä sekä myös englannissa subjunktiivin nimellä ja jota ei ole suomessa, käännetään suomessa joko indikatiivilla tai konditionaalilla:
    Latinankielisessä lauseessa "Amo ut amer" 'Rakastan, jotta minua rakastettaisiin' amer on amare-verbin passiivin konjunktiivin preesensin yksikön ensimmäinen persoona.
    Saksankielisessä lauseessa "Er sagt, er sei reich" 'Hän sanoo, että hän on rikas/ sanoo olevansa rikas' sei on sein-verbin konjunktiivin preesensin yksikön kolmas persoona.

Käännökset[muokkaa]