amo

Katso myös: amó ja amò

Afar

Substantiivi

amo

1. pää

Espanja

Substantiivi

amo m. (monikko amos)

1. perheenpää
2. isäntä

Verbi

amo

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä amar

Esperanto

Substantiivi

amo (yksikön akkusatiivi amon; monikko amoj, monikon akkusatiivi amojn)

1. rakkaus

Ido

Substantiivi

amo

1. rakkaus

Italia

Verbi

amo

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä amare

Latina

Verbi

amō (akt. prees. inf. amāre, ind. perf. y. 1. p. amāvī, part. perf. amātus) (taivutus)

1. rakastaa