vise

Katso myös: visé ja više

Englanti

Substantiivi

vise (monikko vises)

1. ruuvipenkki, ruuvipuristin

Norja

Verbi

vise (viser, viste, vist)

1. näyttää, osoittaa
2. refl.: ~ sig näyttäytyä, osoittautua

Ranska

Verbi

vise

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä viser
2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä viser
3. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä viser
4. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä viser
5. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä viser

Tanska

Verbi

vise

1. näyttää
2. osoittaa

Taivutus

Persoonamuodot

muoto	aktiivi	passiivi
preesens	viser[luo]	vises[luo]
imperfekti	viste	vistes [luo]
perfekti	har vist	har vists [luo]
pluskvamperfekti	havde vist	havde vists
imperatiivi	vis[luo]	–

Apuverbi

• have

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: vise
• passiivin infinitiivi: vises
• partisiipin preesens: visende [luo]
• partisiipin perfekti: yl./n. vist, määr./mon. viste

Viro

Substantiivi

vise

1. heitto