scathe

Englanti

Substantiivi

scathe (monikko scathes)

1. vahinko, vaurio
2. vamma, haava
3. epäonni

Ääntäminen

• IPA: /skeɪð/

Etymologia

• muinaisenglannin sanasta sceaþa tai sceaþu (’vahinko’; ’vamma’) < germaanisen kantakielen sanasta *skaþô ‎(’vaurio’; ’vamma’) < indoeurooppalaisen kantakielen sanasta *kēt- tai *skēt- ‎(’vaurio’; ’vahinko’). Vertaa ruotsin skada.

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

• skaith, (murteellinen, yleiskielessä vanhentunut) scath, (skotlanninenglantia) scaith

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	scathes
part. prees.	scathing
imp. & part. perf.	scathed

scathe

Ääntäminen

• IPA: /skeɪð/

1. (vanhahtava) vammauttaa

Etymologia

• keskienglannin sanasta scathen tai skathen < muinaisenglannin sanasta sceaþan, scaþan (’vaurioittaa’, ’satuttaa’, ’vahingoittaa’, ’vammauttaa’) tai muinaisskandinaavin kielen sanasta skaða (’loukata’) < germaanisen kantakielen sanasta *skaþōną (’vammauttaa’). Vertaa ruotsin skada.

Aiheesta muualla

• G. & C. Merriam: Webster’s Revised Unabridged Dictionary, 1913: ”scath”