peculiar

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Englanti[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

peculiar (komparatiivi more peculiar, superlatiivi most peculiar)

  1. omalaatuinen, outo, kummastusta herättävä
  2. tyypillinen, luonteenomainen
  3. (vanhahtava) oma; henkilökohtainen; yksityinen
  4. (vanhahtava) yksilöllinen; yksittäinen; erityinen; erillinen

Ääntäminen[muokkaa]

  • (brittienglantia) /pɪˈkjuːljə/
  • (amerikanenglantia) /pɪˈkjuljɚ/

Etymologia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

peculiar (monikko peculiarsluo

  1. se mikä on omaa: omaisuus, oikeus johonkin
  2. se mikä on tyypillistä: ominaisuus, luonteenpiirre
  3. (oikeustiede) Ison-Britannian kanonisessa oikeudessa seurakunnallinen alue, kirkkopitäjä, kappeli tai kirkko, joka toimii itsenäisesti, erillään sitä ympäröivästä hiippakunnasta

Espanja[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

peculiar m./f. (monikko peculiares m./f.)

  1. omalaatuinen, outo, kummastuttava
  2. tyypillinen, luonteenomainen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [pe.kuˈljaɾ]

Interlingua[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

peculiar

  1. outo, merkillinen, poikkeava
  2. tyypillinen, luonteenomainen

Katalaani[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

peculiar m. (f. peculiara, monikko m. peculiars, f. peculiares)

  1. tyypillinen, luonteenomainen

Portugali[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

peculiar m./f. (monikko peculiares m./f.)

  1. omalaatuinen, outo, kummastuttava
  2. tyypillinen, luonteenomainen

Viitteet[muokkaa]

  1. W. J. Funk: Word origins and their romantic stories, New York (Wilfred Funk, Inc.) (englanniksi)