magus

Englanti

Substantiivi

magus (monikko magi)

1. (halventava) taikurina esiintyvä henkilö, joka pyrkii toiminnallaan edistämään hämäriä tarkoitusperiään
2. (zarathustralaisuus) zarathustralainen pappi, maagi

Latina

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	magus	magī
akkusatiivi	magum	magōs
genetiivi	magī	magōrum
datiivi	magō	magīs
ablatiivi	magō	magīs

magus m. (2)

1. tietäjä, taikuri, maagi

Etymologia

• kreikan sanasta μάγος (magos); sanaa käytettiin Raamatussa Persian oppineista ja papistosta ja se on peräisin vanhan persian sanasta magush (’taikuri’) (OED); sana on peräisin indo–iranilaisesta juuresta *magh (’mahtava’) ja edelleen vastaavasta indoeurooppalaisen kantakielen juuresta *magh- (’kyvykäs’, ’voimakas’) 

Liittyvät sanat

• magicus

Viro

Adjektiivi

magus (gen magusa, part magusat)

1. makea, imelä

   Mesi on magus.

   Hunaja on makeaa.

2. makoisa

   magus praat

   makoisa paisti

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 2 (õpik) õpik

  Näytä/piilota taivutustaulukko

	yksikkö	monikko
nominatiivi	magus	magusad
genetiivi	magusa	magusate
partitiivi	magusat	magusaid
illatiivi	magusasse	magusatesse magusaisse
inessiivi	magusas	magusates magusais
elatiivi	magusast	magusatest magusaist
allatiivi	magusale	magusatele magusaile
adessiivi	magusal	magusatele magusail
ablatiivi	magusalt	magusatelt magusailt
translatiivi	magusaks	magusateks magusaiks
terminatiivi	magusani	magusateni
essiivi	magusana	magusatena
abessiivi	magusata	magusateta
komitatiivi	magusaga	magusatega

Vertailuasteet

• komparatiivi magusam
• superlatiivi kõige magusam ja magusaim

Liittyvät sanat

• magusus
• magustama
• magustuma
• magustoit
• (suolaton) mage

Yhdyssanat

• magushapu

Aiheesta muualla

• magus Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
• magus sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)