kunne
Suomi[muokkaa]
Adverbi[muokkaa]
kunne
- (runollinen, ylätyyliä) minne, mihin
- Lähe tuonne, kunne käsken, kunne käsken ja kehoitan! (Kalevala, kolmaskymmenes runo)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkunːeˣ/
- tavutus: kun‧ne
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kunne Kielitoimiston sanakirjassa
Ainu[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kunne, yksipaikkainen verbi
Etymologia[muokkaa]
kur (varjo) + ne (olla jotakin)
Liittyvät sanat[muokkaa]
hure, kunne, retar, siwnin, hukinatomne, kinapetomne, nikap iro, nis iro
Substantiivi[muokkaa]
kunne
Adverbi[muokkaa]
kunne
Vaihtoehtoiset kirjoitusasut[muokkaa]
- (kaikki merkitykset) クンネ
Norja[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kunne (kan, kunne, kunnet)
Tanska[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kunne
Taivutus[muokkaa]
- Persoonamuodot
muoto | aktiivi | passiivi |
---|---|---|
preesens | kan | – |
imperfekti | kunne | – |
perfekti | har kunnet | – |
pluskvamperfekti | havde kunnet | – |
imperatiivi | – | – |
- Apuverbi
- Nominaalimuodot
Luokat:
- Suomen sanat
- Suomen kielen adverbit
- Suomen kielen käänteissanakirja
- Suomen kielen runolliset ilmaukset
- Suomen kielen ylätyyliset ilmaukset
- Suomen kielen kaksitavuiset sanat
- Ainun sanat
- Ainun kielen verbit
- Ainun kielen substantiivit
- Ainun kielen adverbit
- Norjan sanat
- Norjan kielen verbit
- Norjan kielen epäsäännölliset verbit
- Tanskan sanat
- Tanskan kielen verbit