palaa

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

palaa

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta pala

Verbi[muokkaa]

palaa (56) (taivutus)

  1. (aineesta) yhtyä happeen nopeasti, olla liekeissä, olla tulessa
  2. kärytä, haista palaneelta, päästää savua
    Käämit paloivat.
  3. tuhoutua palamalla
    Sauna paloi.
  4. hohtaa valoa
    Auton bensavalo palaa.
  5. jäädä kiinni
  6. (pesäpallo) tulla poltetuksi
    Kentällä pesien väliä etenevä sisäpelaaja palaa, kun ulkopelaajat saavat toimitettua pallon seuraavaan pesään ennen sinne pyrkivää sisäpelajaa.
  7. (polttopallo) joutua pois pelistä pallon osumisen vuoksi
  8. rikkoutua
    Taas paloi lamppu eteisen katosta.

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
  • substantiivit: palo
  • verbit: frekventatiivinen palella
Synonyymit[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

palaa

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä palata
  2. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä palata
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä palata
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä palata

Niue[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

palaa

  1. höyhen