palaa

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

palaa

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta pala

Verbi[muokkaa]

palaa (56) (taivutus)

  1. (aineesta) yhtyä happeen nopeasti, olla liekeissä, olla tulessa
  2. tuhoutua palamalla
    Sauna paloi.
    Talo paloi ukkosella.
  3. kärytä, haista palaneelta, päästää savua
    Käämit paloivat.
  4. hohtaa valoa
    Auton bensavalo palaa.
  5. jäädä kiinni rikoksesta
    Salakuljettaja paloi tullissa.
  6. (urheilu, pesäpallo) tulla poltetuksi
    Kentällä pesien väliä etenevä sisäpelaaja palaa, kun ulkopelaajat saavat toimitettua pallon seuraavaan pesään ennen sinne pyrkivää sisäpelaajaa.
    Jaska paloi ykköspesälle ja pelimme päättyi.
  7. (polttopallo) joutua pois pelistä pallon osumisen vuoksi
  8. tuhoutua, rikkoutua, palaa loppuun
    Taas paloi lamppu eteisen katosta.
    Sulake on palanut.
    Tämä lamppu ei syty. Se on palanut.
  9. kaivata
    Mieleni palaa menneeseen.
    Palan halusta tulla luoksesi.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpɑlɑːˣ/
  • tavutus: pa‧laa

Käännökset[muokkaa]

1. tulesta
4. valosta

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

palamisjäte, palamistuote, palavakivi, palavapensas, palavarakkaus, tulenpalava

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • palaa Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi[muokkaa]

palaa

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä palata
  2. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä palata
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä palata
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä palata

Niue[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

palaa

  1. höyhen
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=palaa&oldid=4423285”