palaa

Suomi

Substantiivi

palaa

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta pala

Verbi

palaa (56) (taivutus)

1. (aineesta) yhtyä happeen nopeasti, olla liekeissä, olla tulessa
2. kärytä, haista palaneelta, päästää savua

   Käämit paloivat.

3. tuhoutua palamalla

   Sauna paloi.

4. hohtaa valoa

   Auton bensavalo palaa.

5. jäädä kiinni
6. (pesäpallo) tulla poltetuksi

   Kentällä pesien väliä etenevä sisäpelaaja palaa, kun ulkopelaajat saavat toimitettua pallon seuraavaan pesään ennen sinne pyrkivää sisäpelajaa.

7. (polttopallo) joutua pois pelistä pallon osumisen vuoksi
8. rikkoutua

   Taas paloi lamppu eteisen katosta.

Käännökset

tulesta

englanti: burn espanja: quemar(se) italia: ranska:

ruotsi: brinna saksa: tšekki: hořet turkki: yanmak venäjä: сгорать, сгореть viro: põlema

valosta

englanti: light espanja: italia: ranska:

ruotsi: saksa: turkki: yakmak venäjä: гореть, сиять, *светить viro: põlema

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: palo
• verbit: frekventatiivinen palella

Synonyymit

• (valosta) loistaa, valaista

Verbi

palaa

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä palata
2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä palata
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä palata
4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä palata

Niue

Substantiivi

palaa

1. höyhen