happi

Suomi

Alkuaineet
typpi ← happi → fluori
N ← O → F

Substantiivi

happi (7-B)

1. epämetalleihin kuuluva alkuaine

   Happi on normaalisti kaasumainen aine, jota on paljon ilmassa.

   Hapen kemiallinen merkki on O.

2. (arkikieltä) olotila, kunto

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	happi	hapet
genetiivi	hapen	happien (happein)
partitiivi	happea	happia
akkusatiivi	happi; hapen	hapet
Sisäpaikallissijat
inessiivi	hapessa	hapissa
elatiivi	hapesta	hapista
illatiivi	happeen	happiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	hapella	hapilla
ablatiivi	hapelta	hapilta
allatiivi	hapelle	hapille
Muut
essiivi	happena	happina
translatiivi	hapeksi	hapiksi
abessiivi	hapetta	hapitta
instruktiivi	–	hapin
komitatiivi	–	happine- + omistusliite

Käännökset

1. alkuaine

bulgaria: кислород englanti: oxygen esperanto: oksigeno espanja: oxígeno hollanti: zuurstof italia: ossigeno kreikka: οξυγόνο kroatia: kisik m. latina: oxygenium latvia: skābeklis liettua: deguonis malta: ossiġenu norja (bokmål): oksygen, surstoff pohjoissaame: suvrra portugali: oxigénio, (Brasilia) oxigênio

puola: tlen puola: tlen ranska: oxygène romania: oxigen ruotsi: syre saksa: Sauerstoff serbia: kiseonik, кисеоник m. slovakki: kyslík sloveeni: kisik tanska: oxygen, ilt tšekki: kyslík turkki: oksijen unkari: oxigén venäjä: кислород viro: hapnik

Liittyvät sanat

• oksidi, otsoni

hapenkulutus, hapenottokyky, hapenpuute, happihoito, happihyppy, happiköyhä, happilaite, happinaamari, happipakoinen, happipitoinen, happipitoisuus, happipullo, happiradikaali, happirikas, happiteltta, happivajaus, happivelka, happivesi, runsashappinen, vähähappinen

Johdokset

• verbit: hapettaa