palaminen

Suomi

Substantiivi

palaminen

1. (kemia) eksoterminen reaktio, jossa kaasumainen aine yhtyy happeen. Palamisessa syntyy liekki ja vapautuu lämpöä. Nesteen tai kiinteän aineen palaessa palavan kaasun muodostuminen on osa reaktiota.

   Hiilen palaessa vapautuu hiilidioksidia.

2. palaa-verbistä muodostettu teonnimi

   varoitusvalon palaminen

   pelaajan palaminen pesälle

Käännöksiä

englanti: burning ruotsi: förbränning

saksa: Verbrennung, Brennen n., Brand m. unkari: égés

Liittyvät sanat

• lahoaminen, tuhka, tuli

Verbi

palaminen

1. (taivutusmuoto) 4. infinitiivi verbistä palaa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	palaminen	palamiset
genetiivi	palamisen	palamisten palamisien
partitiivi	palamista	palamisia
akkusatiivi	palaminen; palamisen	palamiset
Sisäpaikallissijat
inessiivi	palamisessa	palamisissa
elatiivi	palamisesta	palamisista
illatiivi	palamiseen	palamisiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	palamisella	palamisilla
ablatiivi	palamiselta	palamisilta
allatiivi	palamiselle	palamisille
Muut
essiivi	palamisena	palamisina
translatiivi	palamiseksi	palamisiksi
abessiivi	(palamisetta)	(palamisitta)
instruktiivi	–	palamisin
komitatiivi	–	palamisine- + omistusliite