yksinäinen
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
yksinäinen (38) (komparatiivi yksinäisempi, superlatiivi yksinäisin) (taivutus [luo])
- yksin oleva, vailla seuraa
- Pekka on yksinäinen ilman ikätovereita.
- Mummo tuntee olonsa yksinäiseksi toisten keskellä.
- erillinen
- Yksinäinen talo kylän laidalla ― omakotiasujan toive.
- syrjäinen
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈyksiˌnæi̯nen/
- tavutus: yk‧si‧näi‧nen
Etymologia[muokkaa]
Yksinä- + -inen. Vastineita sukukielissä: lyydin ükšnäińe.[1]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- verbit: yksinäistyä
Yhdyssanat[muokkaa]
yksinäisselli, yksinäistalo, yksinäistalous
Substantiivi[muokkaa]
yksinäinen
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- yksinäinen Kielitoimiston sanakirjassa
- yksinäinen Tieteen termipankissa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.