stille

Saksa

Adjektiivi

stille

1. taivutusmuoto sanasta still:

   yksikön heikko nominatiivimuoto

   yksikön feminiinin akkusatiivimuoto

   yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto

   monikon vahva nominatiivimuoto

   monikon vahva akkusatiivimuoto

Verbi

stille

1. indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä stillen
2. konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä stillen
3. konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä stillen
4. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä stillen

Tanska

Verbi

stille

1. panna, laittaa, asettaa (pystyasentoon)
2. funktioverbi, jonka objektinaan olevan substantiivin kanssa kertoo ilmaisun merkityksen

   at stille et spørgsmål

   esittää kysymys / kysyä

Taivutus

Persoonamuodot

muoto	aktiivi	passiivi
preesens	stiller[luo]	stilles[luo]
imperfekti	stilte	stiltes
perfekti	har stilt	har stilts
pluskvamperfekti	havde stilt	havde stilts
imperatiivi	stil[luo]	–

Apuverbi

• have

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: stille
• passiivin infinitiivi: stilles
• partisiipin preesens: stillende[luo]
• partisiipin perfekti: yl./n. stilt, määr./mon. stilte

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: stilling
• verbit: anstille, bestille, forestille, forstille, indstille, udstille