stille
Saksa[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
stille
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta still
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta still
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta still
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta still
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta still
- (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta still
- (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta still
Verbi[muokkaa]
stille
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä stillen
- (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä stillen
- (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä stillen
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä stillen
Tanska[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
stille
- panna, laittaa, asettaa (pystyasentoon)
- funktioverbi, jonka objektinaan olevan substantiivin kanssa kertoo ilmaisun merkityksen
- at stille et spørgsmål
- esittää kysymys / kysyä
- at stille et spørgsmål
Taivutus[muokkaa]
- Persoonamuodot
| muoto | aktiivi | passiivi |
|---|---|---|
| preesens | stiller[luo] | stilles[luo] |
| imperfekti | stilte | stiltes |
| perfekti | har stilt | har stilts |
| pluskvamperfekti | havde stilt | havde stilts |
| imperatiivi | stil[luo] | – |
- Apuverbi
- Nominaalimuodot
- aktiivin infinitiivi: stille
- passiivin infinitiivi: stilles
- partisiipin preesens: stillende[luo]
- partisiipin perfekti: yl./n. stilt, määr./mon. stilte