muka

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Adverbi[muokkaa]

muka (ei vertailuasteita)

  1. väittämänsä mukaan, ilmaisee yleensä ironiaa, pilaa tai epäuskoa
    Vastaus oli muka väärin.
    Hän on muka taitavampi kuin minä. Hah!

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmukɑ/
  • tavutus: mu‧ka

Etymologia[muokkaa]

  • vastineita sukukielissä: lyydin muga ’niin, silleen; ilmaiseksi, ilman’, etelävepsän muga[1].

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • muka Kielitoimiston sanakirjassa

Kroaatti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

muka f.  (monikko muke)

  1. kipu, kärsimys, särky, tuska
    muka našega Isusa Krista na križu

Substantiivi[muokkaa]

muka f.  (monikko muke)

  1. (murteellinen) jauho
    Va mljačno mliko smiša se muka, doda masnoća, cukar i pićo soli.

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Serbia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

mȕka f. (kyrillinen мука)

  1. tuska, riivaus, kärsimys

Sloveeni[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

muka f. (monikko muke)

  1. kipu, kärsimys, särky, tuska
    Sicer je vse to muka in frustracija

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.