muka
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Adverbi[muokkaa]
muka (ei vertailuasteita)
- väittämänsä mukaan, ilmaisee yleensä ironiaa, pilaa tai epäuskoa
- Vastaus oli muka väärin.
- Hän on muka taitavampi kuin minä. Hah!
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈmukɑ/
- tavutus: mu‧ka
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
1. väittämänsä mukaan, ilmaisee yleensä ironiaa, pilaa tai epäuskoa.
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: mukainen, mukava
- adverbit: muassa, mukaan, mukamas, mukana, sitä mukaa
- substantiivit: mukaelma, mukauma
- verbit: mukaantua, mukailla, mukauttaa, mukautua
Aiheesta muualla[muokkaa]
- muka Kielitoimiston sanakirjassa
Kroaatti[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
muka f. (monikko muke)
Substantiivi[muokkaa]
muka f. (monikko muke)
- (murteellinen) jauho
- Va mljačno mliko smiša se muka, doda masnoća, cukar i pićo soli.
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
- (jauho) brašno
Serbia[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
mȕka f. (kyrillinen мука)
Sloveeni[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
muka f. (monikko muke)
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.