mukaelma

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

mukaelma (10)[1]

  1. muunnelma (esimerkiksi taiteellisesta teoksesta), variantti, jokin joka on syntynyt mukailemalla

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmukɑˌelmɑ/
  • tavutus: mu‧ka‧el‧ma

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mukaelma mukaelmat
genetiivi mukaelman mukaelmien
(mukaelmain)
partitiivi mukaelmaa mukaelmia
akkusatiivi mukaelma;
mukaelman
mukaelmat
sisäpaikallissijat
inessiivi mukaelmassa mukaelmissa
elatiivi mukaelmasta mukaelmista
illatiivi mukaelmaan mukaelmiin
ulkopaikallissijat
adessiivi mukaelmalla mukaelmilla
ablatiivi mukaelmalta mukaelmilta
allatiivi mukaelmalle mukaelmille
muut sijamuodot
essiivi mukaelmana mukaelmina
translatiivi mukaelmaksi mukaelmiksi
abessiivi mukaelmatta mukaelmitta
instruktiivi mukaelmin
komitatiivi mukaelmine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo mukaelma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

ivamukaelma

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10