luona
Suomi[muokkaa]
Postpositio[muokkaa]
luona
- jonkin välittömässä läheisyydessä
- Odotan tämän kiven luona.
- jonkun kotona; tykönä
- Kävimme eilen tätini luona.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈluo̯nɑ/
- tavutus: luo‧na
Taivutus[muokkaa]
Nykykielessä: luo ~ luokse : luona : luota (=latiivi ~ translatiivi : lokatiivi : separatiivi)
Käännökset[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- luona Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi[muokkaa]
luona
- # (taivutusmuoto) yksikön lokatiivi sanasta luo