karata

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Karkaava [1] kili

Verbi[muokkaa]

karata (73-D) (taivutus[luo])

  1. päästä omin toimin pois uhkaavasta tai epämiellyttävästä tilanteesta tai paikasta, paeta
    Panttivangin onnistui karata vankilasta.
  2. (kuvaannollisesti) mennä pois näkyvistä, kadota
    Pilvet karkasivat.
  3. hyökätä
    Gorilla karkasi eläintenhoitajan kimppuun.
  4. riistäytyä
    Tuli karkasi kulottajilta ja vaurioitti huvilaa.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑrɑt̪ɑˣ/
  • tavutus: ka‧ra‧ta

Huomautukset[muokkaa]

  • Verbejä paeta ja karata (jostakin) käytetään synonyymisesti, kun päästään pois paikasta, josta ei saisi päästä pois. Sen sijaan, kun päästään pois paikasta, josta ajatellaan olevan suotavaa päästä pois, käytetään vain verbiä paeta.
Mies karkasi/pakeni vankilasta. (verbit hyvin synonyymisia keskenään)
...vrt...
Mies pakeni sodan keskeltä. (* karata sodan keskeltä tulkitaan niin, että kyse on sotilaskarkuruudesta)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • karata Kielitoimiston sanakirjassa

Kroaatti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

karata

  1. (taivutusmuoto) monikon genetiivi sanasta karta

Substantiivi[muokkaa]

karata

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta karat
  2. (taivutusmuoto) monikon genetiivi sanasta karat

Serbia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

karata

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta karat
  2. (taivutusmuoto) monikon genetiivi sanasta karat

Serbokroaatti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

karata

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta karat
  2. (taivutusmuoto) monikon genetiivi sanasta karat