karta

Katso myös: kartą

Suomi

Verbi

karta

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä karttaa
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä karttaa
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä karttaa

Baski

Substantiivi

karta

1. kartta

Liittyvät sanat

• mapa

Kroatia

Substantiivi

	yksikkö	monikko
nominatiivi	kȃrta	kȃrte
genetiivi	kȃrtē	kȁrātā/kȃrtī
datiivi-lokatiivi	kȃrti	kȃrtama
akkusatiivi	kȃrtu	kȃrte
vokatiivi	karto	kȃrte
instrumentaali	kȃrtōm	kȃrtama

kȃrta f.  (deminutiivi kàrtica)

1. kortti

   osobna iskaznica – henkilökortti

2. pelikortti

   Karte za briškulu i trešetu se zovu talijanke, karte za belu se zovu mađarice, a karte za poker se zovu hrvatice.

3. kartta

   Zemljopisna karta je pojam kojim se još zove zemljovid.

4. pääsylippu

   Moraš kupiti kartu da bi mogao ući u dvoranu gledati hrvačka natjecanja.

5. matkalippu

   Putnici u vlaku moraju imati putnu kartu.

6. (murteellinen) paperi

Ääntäminen

• IPA: /'kâːrta/
• tavutus: kar‧ta

Aiheesta muualla

• kȃrta Hrvatski jezični portal
• kȃrta Školski rječnik hrvatskoga jezika

Verbi

karta

1. (taivutusmuoto) yksikön 3. persoonan preesens verbistä kartati

Puola

Substantiivi

karta f.

1. kortti (ohut, yleensä suorakulmainen pala kartonkia tai muovia)

   karta do gry – pelikortti

   karta do tarota – tarotkortti

   karta pacjenta – potilaskortti

   karta kredytowa – luottokortti

   karta biblioteczna – kirjastokortti

2. ruokalista
3. (kirjakieltä) aukeama (kahdesta vierekkäisestä, vastakkaisesta sivusta koostuva kokonaisuus kirjassa)
4. välilehti

Taivutus

	yksikkö	monikko
nominatiivi	karta	karty
genetiivi	karty	kart
datiivi	karcie	kartom
akkusatiivi	kartę	karty
instrumentaali	kartą	kartami
lokatiivi	karcie	kartach
vokatiivi	karto	karty

Etymologia

latinan charta

Ruotsi

Substantiivi

karta yl. (1) (yks. määr. kartan[luo], mon. epämäär. kartor [luo], mon. määr. kartorna [luo])

1. kartta

Serbia

Substantiivi

kȃrta f. (kyrillinen карта)

1. kortti

   lična karta – henkilökortti

2. kartta
3. pääsylippu, lippu

Sloveeni

Substantiivi

karta f.

1. kortti
2. kartta
3. pääsylippu, lippu

Tšekki

Substantiivi

karta f.

1. kortti

Viro

Verbi

karta

1. (taivutusmuoto) da-infinitiivi verbistä kartma

Aiheesta muualla

• karta sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)