Siirry sisältöön

karta

Wikisanakirjasta
Katso myös: kartą

Suomi

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

karta

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä karttaa
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä karttaa
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä karttaa

Baski

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

karta

  1. kartta

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Kroatia

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]
yksikkö monikko
nominatiivikȃrtakȃrte
genetiivikȃrtēkȁrātā/kȃrtī
datiivi-lokatiivikȃrtikȃrtama
akkusatiivikȃrtukȃrte
vokatiivikartokȃrte
instrumentaalikȃrtōmkȃrtama

kȃrta f.  (deminutiivi kàrtica)

  1. kortti
    osobna iskaznicahenkilökortti
  2. pelikortti
    Karte za briškulu i trešetu se zovu talijanke, karte za belu se zovu mađarice, a karte za poker se zovu hrvatice.
  3. kartta
    Zemljopisna karta je pojam kojim se još zove zemljovid.
  4. pääsylippu
    Moraš kupiti kartu da bi mogao ući u dvoranu gledati hrvačka natjecanja.
  5. matkalippu
    Putnici u vlaku moraju imati putnu kartu.
  6. (murteellinen) paperi

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /'kâːrta/
  • tavutus: kar‧ta

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kȃrta Hrvatski jezični portal
  • kȃrta Školski rječnik hrvatskoga jezika

Verbi

[muokkaa]

karta

  1. (taivutusmuoto) yksikön 3. persoonan preesens verbistä kartati

Puola

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

karta f.

  1. kortti (ohut, yleensä suorakulmainen pala kartonkia tai muovia)
    karta do gry – pelikortti
    karta do tarota – tarotkortti
    karta pacjenta – potilaskortti
    karta kredytowa – luottokortti
    karta biblioteczna – kirjastokortti
  2. ruokalista
  3. (kirjakieltä) aukeama (kahdesta vierekkäisestä, vastakkaisesta sivusta koostuva kokonaisuus kirjassa)
  4. välilehti

Taivutus

[muokkaa]
 yksikkömonikko
nominatiivikartakarty
genetiivikartykart
datiivikarciekartom
akkusatiivikartękarty
instrumentaalikartąkartami
lokatiivikarciekartach
vokatiivikartokarty

Etymologia

[muokkaa]

latinan charta

Ruotsi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

karta yl. (1) (yks. määr. kartan[luo], mon. epämäär. kartor [luo], mon. määr. kartorna [luo])

  1. kartta

Serbia

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kȃrta f. (kyrillinen карта)

  1. kortti
    lična karta – henkilökortti
  2. kartta
  3. pääsylippu, lippu

Sloveeni

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

karta f.

  1. kortti
  2. kartta
  3. pääsylippu, lippu

Tšekki

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

karta f.

  1. kortti

Viro

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

karta

  1. (taivutusmuoto) da-infinitiivi verbistä kartma

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • karta sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)