pelikortti

Suomi

Pelikortteja

Substantiivi

pelikortti

1. kämmenelle sopiva kiiltokartonkinen kortti, johon on etusivulle painettu korttisymbolit. Kaikkien korttien taustapuolelle on painettu yhtenäinen kuviointi niin, ettei kortteja voi tunnistaa kääntöpuolelta.

Ääntäminen

• IPA: /ˈpeliˌkort̪ːi/
• tavutus: pe‧li‧kort‧ti

Etymologia

• yhdyssana sanoista peli ja kortti

Käännökset

1. kortti, jossa yksilöivät korttisymbolit

englanti: card, playing card espanja: naipe pohjoissaame: spealla portugali: carta f. ranska: carte à jouer f.

ruotsi: spelkort saksa: Spielkarte f. tanska: spillekort turkki: iskambil kağıdı viro: mängukaart

Liittyvät sanat

• korttipakka, korttikäsi, hertta, pata, risti, ruutu

Aiheesta muualla

• pelikortti Kielitoimiston sanakirjassa