combat

Englanti

Substantiivi

combat (monikko combats)

1. kamppailu, taistelu, vastarinta, yhteenotto

Liittyvät sanat

• battle
• fight
• combative

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	combats
part. prees.	combatting
imp. & part. perf.	combatted

combat

1. kamppailla, taistella

Ranska

Substantiivi

combat m. (monikko combats[luo])

1. kamppailu, taistelu, kahakka, kilpailu

Aiheesta muualla

• combat Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)

Verbi

combat

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä combattre