Liite:Verbitaivutus/saksa/anweisen

Wikisanakirjasta
Nominaalimuodot
infinitiivi anweisen
partisiipin preesens anweisend[luo]
partisiipin perfekti angewiesen[luo]
apuverbi haben
Persoonamuodot
indikatiivi
preesens imperfekti perfekti pluskvamperfekti
pers. yks. mon. pers. yks. mon. pers. yks. mon. pers. yks. mon.
1. päälauseessa: weise an
sivulauseessa: anweise[luo]
päälauseessa: weisen an
sivulauseessa: anweisen
1. päälauseessa: wies an
sivulauseessa: anwies[luo]
päälauseessa: wiesen an
sivulauseessa: anwiesen[luo]
1. haben angewiesen haben angewiesen 1. hatte angewiesen hatten angewiesen
2. päälauseessa: weist an
sivulauseessa: anweist[luo]
päälauseessa: weist an
sivulauseessa: anweist
2. päälauseessa: wiesest an
sivulauseessa: anwiesest[luo]
päälauseessa: wiest an
sivulauseessa: anwiest[luo]
2. hast angewiesen habt angewiesen 2. hattest angewiesen hattet angewiesen
3. päälauseessa: weist an
sivulauseessa: anweist
päälauseessa: weisen an
sivulauseessa: anweisen
3. päälauseessa: wies an
sivulauseessa: anwies
päälauseessa: wiesen an
sivulauseessa: anwiesen
3. hat angewiesen haben angewiesen 3. hatte angewiesen hatten angewiesen
konjunktiivi
preesens imperfekti perfekti pluskvamperfekti
pers. yks. mon. pers. yks. mon. pers. yks. mon. pers. yks. mon.
1. päälauseessa: weise an
sivulauseessa: anweise
päälauseessa: weisen an
sivulauseessa: anweisen
1. päälauseessa: wiese an
sivulauseessa: anwiese[luo]
päälauseessa: wiesen an
sivulauseessa: anwiesen
1. habe angewiesen haben angewiesen 1. hätte angewiesen hätten angewiesen
2. päälauseessa: weisest an
sivulauseessa: anweisest[luo]
päälauseessa: weiset an
sivulauseessa: anweiset[luo]
2. päälauseessa: wiesest an
sivulauseessa: anwiesest
päälauseessa: wieset an
sivulauseessa: anwieset[luo]
2. habest angewiesen habet angewiesen 2. hättest angewiesen hättet angewiesen
3. päälauseessa: weise an
sivulauseessa: anweise
päälauseessa: weisen an
sivulauseessa: anweisen
3. päälauseessa: wiese an
sivulauseessa: anwiese
päälauseessa: wiesen an
sivulauseessa: anwiesen
3. habe angewiesen haben angewiesen 3. hätte angewiesen hätten angewiesen
imperatiivi
pers. yks. mon.
1. weisen wir an
2. weis(e) an (epämuodollinen)
weisen Sie an (muodollinen)
weist an (epämuodollinen)
weisen Sie an (muodollinen)
3. weise er/sie/es an weisen sie an