Siirry sisältöön

täysi

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

täysi (27) (komparatiivi täydempi, superlatiivi täysin) (taivutus[luo])

  1. jossa on suurin mahdollinen määrä siihen mahtuvaa sisältöä
    Haluatko täyden kupin?
    Sali on täysi.
  2. koko, kokonainen, mitään pois jättämättä
    Maksoin täyden hinnan.
  3. (ihmisestä) kylläinen, vatsa täynnä, ei enää nälkäinen
  4. (tähtitiede) Kuun vaihe kun se on oppositiossa Aurinkoon nähden ja näkyy täysin pyöreänä
  5. (arkikieli) vahvistavana sanana todellinen,
    Tuo on kyllä täyttä paskaa!

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪æy̯si/
  • tavutus: täy‧si

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Vastakohdat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

arkintäysi, silmäntäysi, täpötäysi, täysautomaatti, täysijärkinen, täysikuu, täysipäinen, täysiserkku, täysisisar, täysistunto, täysitehoinen, täysivaltainen, täysiveli, täysjäsen, täyskielto, täyskorjaus, täyskulma, täyskäsi, täyskäännös, täysmaito, täysmehu, täysosuma, täyspakkaus, täysparta, täyspitkä, täysraittius, täysremontti, täysserkku, täyssisar, täyssäilyke, täystyöllisyys, täysvakuutus, täysveli

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • täysi Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 127, 149, 3707 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 362. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.