täysi
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
täysi (27) (komparatiivi täydempi, superlatiivi täysin) (taivutus[luo])
- jossa on suurin mahdollinen määrä siihen mahtuvaa sisältöä
- Haluatko täyden kupin?
- Sali on täysi.
- koko, kokonainen, mitään pois jättämättä
- Maksoin täyden hinnan.
- (ihmisestä) kylläinen, vatsa täynnä, ei enää nälkäinen
- (tähtitiede) Kuun vaihe kun se on oppositiossa Aurinkoon nähden ja näkyy täysin pyöreänä
- (arkikieli) vahvistavana sanana todellinen,
- Tuo on kyllä täyttä paskaa!
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪æy̯si/
- tavutus: täy‧si
Etymologia[muokkaa]
vanha germaaninen laina[1]
Käännökset[muokkaa]
1. jossa on suurin mahdollinen määrä siihen mahtuvaa sisältöä
Liittyvät sanat[muokkaa]
Vastakohdat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- (adverbinomaisia taivutusmuotoja) täysin, täynnä, täyteen, täysillä
- adjektiivit: täydellinen, täysinäinen, täyteinen, täytinen
- verbit: täydentää, täyttyä, täyttää
Yhdyssanat[muokkaa]
arkintäysi, silmäntäysi, täpötäysi, täysautomaatti, täysijärkinen, täysikuu, täysipäinen, täysiserkku, täysisisar, täysistunto, täysitehoinen, täysivaltainen, täysiveli, täysjäsen, täyskielto, täyskorjaus, täyskulma, täyskäsi, täyskäännös, täysmaito, täysmehu, täysosuma, täyspakkaus, täysparta, täyspitkä, täysraittius, täysremontti, täysserkku, täyssisar, täyssäilyke, täystyöllisyys, täysvakuutus, täysveli
Aiheesta muualla[muokkaa]
- täysi Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkelit 127, 149, 3707 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 362. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.