tyhjä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

tyhjä (10) (komparatiivi tyhjempi, superlatiivi tyhjin) (taivutus[luo])

  1. sellainen, mikä ei sisällä mitään tai ketään
    Tyhjät pullot kannattaa palauttaa kauppaan.
    Auto ei käynnistynyt, koska sen akku oli tyhjä.
    Ruuhka-aikojen ulkopuolella linja-autot saattavat kulkea lähes tyhjinä.
  2. (graafiteoria) sellainen, jonka pituus on nolla
    tyhjä polku

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪yhjæ/
  • tavutus: tyh‧jä

Etymologia[muokkaa]

balttilainen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Vastakohdat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

tyhjä merkitsijä, tyhjäkäsky, tyhjäkäynti, tyhjännauraja, tyhjänpäiten, tyhjäntoimittaja, tyhjäpaino, tyhjäpää, tyhjäsuoli, tyhjätasku, typötyhjä

Idiomit[muokkaa]

  • Ei tyhjä säkki pystyssä pysy.
  • potkaista tyhjää – kuolla
  • tyhjin käsin
  • tyhjän saa pyytämättäkin
  • Tyhjästä on paha nyhjäistä. – Jos ei ole mitään, on vaikea saada mitään aikaan.
  • Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten. – Ne, joilla on vähiten todellista osaamista tai sanottavaa, puhuvat eniten.

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tyhjä Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 355. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.