Siirry sisältöön

tyhjä

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Adjektiivi

[muokkaa]

tyhjä (10) (komparatiivi tyhjempi, superlatiivi tyhjin) (taivutus[luo])

  1. sellainen, mikä ei sisällä mitään tai ketään
    Tyhjät pullot kannattaa palauttaa kauppaan.
    Auto ei käynnistynyt, koska sen akku oli tyhjä.
    Ruuhka-aikojen ulkopuolella linja-autot saattavat kulkea lähes tyhjinä.
  2. (graafiteoria) sellainen, jonka pituus on nolla
    tyhjä polku
  3. (kuvaannollisesti, murteellinen, yleiskielessä harvinainen) turha, merkityk­setön

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈt̪yhjæ/
  • tavutus: tyh‧jä

Etymologia

[muokkaa]
  • balttilainen laina[1]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Synonyymit
[muokkaa]
Vastakohdat
[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat ja sanaliitot
[muokkaa]
Sanaliitot
[muokkaa]

Idiomit

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • tyhjä Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 123, 3790, 3827 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 355. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.