tyhjiö

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tyhjiö (3)

  1. tila, jossa ei ole lainkaan ainetta
    Absoluuttista tyhjiötä ei voida saavuttaa.
  2. tila, jossa kaasun paine on merkittävästi normaali-ilmakehän painetta alhaisempi lähelle varsinaista tyhjiötä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪yhjiø/
  • tavutus: tyh‧ji‧ö

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tyhjiö tyhjiöt
genetiivi tyhjiön tyhjiöiden
tyhjiöitten
partitiivi tyhjiötä tyhjiöitä
akkusatiivi tyhjiö;
tyhjiön
tyhjiöt
sisäpaikallissijat
inessiivi tyhjiössä tyhjiöissä
elatiivi tyhjiöstä tyhjiöistä
illatiivi tyhjiöön tyhjiöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tyhjiöllä tyhjiöillä
ablatiivi tyhjiöltä tyhjiöiltä
allatiivi tyhjiölle tyhjiöille
muut sijamuodot
essiivi tyhjiönä tyhjiöinä
translatiivi tyhjiöksi tyhjiöiksi
abessiivi tyhjiöttä tyhjiöittä
instruktiivi tyhjiöin
komitatiivi tyhjiöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tyhjiö-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

ilmatyhjiö, tyhjiöhöyrystys, tyhjiökuivaus, tyhjiökypsennys, tyhjiönmittari, tyhjiöpakkaus, tyhjiöpumppu, tyhjiöputki, tyhjiöpäällystys, tyhjiöspektografia, tyhjiösulatus, tyhjiötekniikka, tyhjiötislaus, valtatyhjiö

Aiheesta muualla[muokkaa]