täysinäinen
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]täysinäinen (38)
- sellainen joka on täysi
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | täysinäinen | täysinäiset |
| genetiivi | täysinäisen | täysinäisten täysinäisien |
| partitiivi | täysinäistä | täysinäisiä |
| akkusatiivi | täysinäinen; täysinäisen |
täysinäiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | täysinäisessä | täysinäisissä |
| elatiivi | täysinäisestä | täysinäisistä |
| illatiivi | täysinäiseen | täysinäisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | täysinäisellä | täysinäisillä |
| ablatiivi | täysinäiseltä | täysinäisiltä |
| allatiivi | täysinäiselle | täysinäisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | täysinäisenä (täysinäisnä) |
täysinäisinä |
| translatiivi | täysinäiseksi | täysinäisiksi |
| abessiivi | täysinäisettä | täysinäisittä |
| instruktiivi | – | täysinäisin |
| komitatiivi | – | täysinäisine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | täysinäise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
täysinäis- | |
Etymologia
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: täysinäisyys
Aiheesta muualla
[muokkaa]- täysinäinen Kielitoimiston sanakirjassa