ruka

Suomi

Substantiivi

ruka

1. (murteellinen) hartsi, kuiva pihka

Kroatia

Substantiivi

	yksikkö	monikko
nominatiivi	rúka	rȗke
genetiivi	rúkē	rùkū (puhek.) rúkā
datiivi-lokatiivi	rȗci/rúci	rúkama
akkusatiivi	rȗku	rȗke
vokatiivi	ruko	rȗke
instrumentaali	rúkōm	rúkama

rúka f.  (deminutiivi rùčica, augmentatiivi ručètina tai rùčērda)

1. käsi

   držati knjigu u rukama

   pitää kirjaa käsissään

   ići ruku pod ruku

   kulkea käsi kädessä

   držati se za ruke

   pitää toisiaan kädestä

Ääntäminen

• IPA: /'rǔːka/
• tavutus: ru‧ka

Huomautukset

• Yksikön datiivi on rȗci ja yksikön lokatiivi rúci.

Etymologia

• kantaslaavin sanasta *rǫka

Liittyvät sanat

• ručni, ručka, rukavica

Idiomit

• biti vezanih ruku
  1. olla sidotut kädet, olla kykenemätön toteuttamaan, mitä haluaisi
• dao bih ruku u vatru
  1. löisin vaikka vetoa, voisin vaikka vannoa
• golih ruku
  1. paljain käsin, aseetta
• desna ruka
  1. oikea käsi, luottoapulainen
• ići komu od ruke
  1. sujua joltakulta saumattomasti, kätevästi
• ruku na srce
  1. käsi sydämellä, vilpittömästi
• u najbolju ruku
  1. parhaimmillaankin, korkeintaan, parhaassa tapauksessa
• u najmanju ruku
  1. vähintäänkin, ainakin, jos ei muuta

Aiheesta muualla

• rúka Hrvatski jezični portal
• rúka Školski rječnik hrvatskoga jezika

Molisenkroatia

Substantiivi

ruka f.

1. käsi

Serbia

Substantiivi

rúka f. (kyrillinen рука)

1. käsi

Tšekki

Substantiivi

ruka f. (monikko ruce)

1. käsi

Taivutus

sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	ruka	ruce
genetiivi	ruky	rukou
datiivi	ruce	rukám
akkusatiivi	ruku	ruce
vokatiivi	ruko	ruce
lokatiivi	ruce	rukou/rukách
instrumentaali	rukou	rukama