predicate

Wikisanakirjasta

Englanti[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

predicate (ei vertailuasteita)

  1. lausuttu, väitetty
  2. (kielitiede) predikatiivinen

Substantiivi[muokkaa]

predicate (monikko predicates)

  1. (kielitiede) predikaatti
  2. (logiikka) predikaatti
  3. predikaattiosa

Verbi[muokkaa]

Taivutus
ind. prees. y. 3. p. predicates
part. prees. predicating
imp. & part. perf. predicated

predicate

  1. väittää
  2. (logiikka) predikoida
  3. sisältää, implikoida
  4. ~ sth on sth perustaa jhk, perustella jllk

Liittyvät sanat[muokkaa]

Italia[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

predicate

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin monikon 2. persoonan muoto verbistä predicare
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin monikon 2. persoonan muoto verbistä predicare
  3. (taivutusmuoto) monikon feminiininen partisiipin perfekti verbistä predicare