marina

Katso myös: Marina, märinä

Suomi

Substantiivi

marina (12)

1. valitus

   Nyt loppuu se jatkuva marina!

2. (harvinainen) pienvenesatama

Ääntäminen

• IPA: /ˈmɑrinɑ/

Tavutus

• tavutus: ‧ma‧ri‧na

Aiheesta muualla

• marina Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

marina

1. (taivutusmuoto) yksikön essiivi sanasta mari

Englanti

Substantiivi

marina (monikko marinas)

1. pienvenesatama

Ääntäminen

• IPA: /məˈrinə/

Tavutus

• tavutus: ma‧ri‧na

Etymologia

• lainasana italiasta tai espanjasta < latinan sanasta marinus (’mereen liittyvä’, ’merellinen’)

Espanja

Adjektiivi

marina

1. (taivutusmuoto) feminiini sanasta marino

Substantiivi

marina f. (monikko marinas)

1. ranta, rannikko
2. merimaisema
3. laivasto
4. merivoimat

   infantes de marina

   merijalkaväkisotilaat (kirjaimellisesti merivoimien jalkaväkisotilaat)

5. naispuolinen merenkävijä

Liittyvät sanat

• marino, mar

Verbi

marina

1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 3. persoonan preesens verbistä marinar
2. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 2. persoonan kohteliaisuusmuodon preesens verbistä marinar
3. (taivutusmuoto) myöntävän imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä marinar

Hollanti

Substantiivi

marina f. (monikko marina's)

1. (flaamia, usein halventava) tavallinen, keskiverto tyttö tai nuori nainen

Liittyvät sanat

• johnny's en marina's

Italia

Adjektiivi

marina

1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinimuoto sanasta marino

Substantiivi

marina f. (monikko marine)

1. rannikko
2. (maalaustaide) merimaisema
3. laivasto

Substantiivi

marina f. (monikko -e)

1. pienvenesatama

Katalaani

Substantiivi

marina f.

1. rannikko
2. (maalaustaide) merimaisema
3. laivasto
4. pienvenesatama

Ääntäminen

• (itäkatalaani) /məˈɾinə/
• (länsikatalaani) /maˈɾina/

Latina

Adjektiivi

marīna

1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinimuoto sanasta marinus
2. (taivutusmuoto) monikon neutrimuoto sanasta marinus
3. (taivutusmuoto) monikon neutrin akkusatiivimuoto sanasta marinus

Adjektiivi

marinā

1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin ablatiivimuoto sanasta marinus
2. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin vokatiivimuoto sanasta marinus
3. (taivutusmuoto) monikon neutrin nominatiivimuoto sanasta marinus

Adjektiivi

marīnā

1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin ablatiivimuoto sanasta marinus

Portugali

Substantiivi

marina f. (monikko marinas)

1. pienvenesatama

Liittyvät sanat

• mar

Verbi

marina

1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 3. persoonan preesens verbistä marinar
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan myöntömuodon preesens verbistä marinar

Ranska

Verbi

marina

1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä mariner