manus

Latina

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	manus	manūs
akkusatiivi	manum	manūs
genetiivi	manūs	manuum
datiivi	manuī	manibus
ablatiivi	manū	manibus

manus f. (4)

1. (anatomia) käsi

Ääntäminen

• IPA: [ˈma.nus] (klassinen latina)

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: manuālis

Tästä johtuvat tytärkielten sanat

• esp. mano, it. mano, ransk. main, rom. mână

Ruotsi

Substantiivi

manus n. (5) (yks. määr. manuset[luo], mon. epämäär. manus, mon. määr. manusen[luo])

1. käsikirjoitus

Etymologia

• lyhentymä sanasta manuskript < keskiajan latinan manuscriptum

Aiheesta muualla

• manus Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)

Viro

Substantiivi

manus (gen manuse, part manust)

1. (tavallisesti monikossa) lisä, lisäke, lisuke
2. (ATK) (sähköpostin) liite

   arve manuses ‒ lasku liitteessä (liitteenä)