käsiterä

Suomi

Käsiterä [1]

Substantiivi

käsiterä (10)

1. (anatomia) yläraajan uloin osa: ranne, kämmen ja sormet

   Murrosiän jälkeen sitkeimpiä ihottuma-alueita ovat käsiterät, kasvot ja ylävartalo.

2. käsikäyttöinen tai käsin ohjattava terä

   Tärkein työkaluista on ns. stikkeli eli käsiterä, kun ainakin tuolla pienellä pöytäsorvilla sorvataan aika paljon käsivaralla.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkæsiˌt̪eræ/
• tavutus: kä‧si‧te‧rä

Etymologia

yhdyssana sanoista käsi ja terä

Käännökset

1. yläraajan uloin osa: ranne, kämmen ja sormet

englanti: hand latina: manus

viro: labakäsi

Liittyvät sanat

• lapa

Vieruskäsitteet

• jalkaterä

Aiheesta muualla

• käsiterä Kielitoimiston sanakirjassa
• käsiterä Suomen murteiden sanakirjassa