eli

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Konjunktio[muokkaa]

eli

  1. (rinnastuskonjunktio) elikkä, alias, toisin sanoen
    Tämä puu on mänty eli petäjä.
    Hän tulee tänne maanantaina eli ylihuomenna.
  2. (murteellinen) tai, vai
    Matti eli Pekka menköön heti isälle avuksi.
    Lähdetkö mukaan eli et?

Etymologia[muokkaa]

Laina kantaskandinaavista tai muinaisruotsista (aella, aellar, vrt. nykyruotsin eller) tai nominivartalon e- vanha sijamuoto tai johdos (e-+-li(k), vrt. mikäli). Eli- ja tai-sanojen ero on keinotekoinen.[1][2] Kaisa Häkkisen mukaan ensimmäinen selitys on uskottavampi[1].

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • eli Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi[muokkaa]

eli

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä elää

Ido[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

eli

  1. (persoonapronomini) he
  2. (demonstratiivinen) ne

Meänkieli[muokkaa]

Konjunktio[muokkaa]

eli

  1. tai

Viitteet[muokkaa]

  1. 1,0 1,1 Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. hakusana eli
  2. Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908. s. 57; myös toimittajan alaviite 33