eli
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Konjunktio[muokkaa]
eli
- (rinnastuskonjunktio) elikkä, alias, toisin sanoen
- Tämä puu on mänty eli petäjä.
- Hän tulee tänne maanantaina eli ylihuomenna.
- (murteellinen) tai, vai
- Matti eli Pekka menköön heti isälle avuksi.
- Lähdetkö mukaan eli et?
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈeli/
- tavutus: e‧li
Etymologia[muokkaa]
Laina kantaskandinaavista tai muinaisruotsista (aella, aellar, vrt. nykyruotsin eller) tai nominivartalon e- vanha sijamuoto tai johdos (e-+-li(k), vrt. mikäli). Eli- ja tai-sanojen ero on keinotekoinen.[1][2] Kaisa Häkkisen mukaan ensimmäinen selitys on uskottavampi[3].
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Anagrammit[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- eli Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi[muokkaa]
eli
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä elää
Ido[muokkaa]
Pronomini[muokkaa]
eli
Meänkieli[muokkaa]
Konjunktio[muokkaa]
eli
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana eli.
- ↑ Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908. s. 57; myös toimittajan alaviite 33
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana eli.
Luokat:
- Suomen sanat
- Suomen kielen konjunktiot
- Suomen kielen käänteissanakirja
- Suomen kielen rinnastuskonjunktiot
- Suomen kielen murteelliset ilmaukset
- Suomen kielen kaksitavuiset sanat
- Suomen verbien taivutusmuodot
- Idon sanat
- Idon kielen persoonapronominit
- Idon kielen demonstratiivipronominit
- Meänkielen sanat
- Meänkielen kielen konjunktiot