lie

Katso myös: lié

Suomi

Verbi

lie

1. (taivutusmuoto, ylätyyliä, murteellinen) potentiaalin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä olla

   Kuka lie kulkuri.

2. (taivutusmuoto, ylätyyliä, murteellinen) potentiaalin preesensin konnegaatiomuoto verbistä olla

   Niin ei asian laita kuitenkaan lie.

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

• (yksikön 3. persoona, yleiskieltä) lienee
• (konnegaatiomuoto, yleiskieltä) liene

Anagrammit

eli, lei

Aiheesta muualla

• lie Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti

Substantiivi

lie (monikko lies)

1. valhe, vale

   sea of lies

2. (kuvaannollisesti) mikä tahansa, joka johtaa harhaan tai aiheuttaa pettymyksen

Ääntäminen

• IPA: /laɪ̯/

Etymologia

• samaa tarkoittavasta muinaisenglannin sanasta lyġe < germaanisen kantakielen sanasta *lugiz < indoeurooppalaisen kantakielen verbistä *leugh- (’valehdella’, ’vannoa’, ’valittaa’) tai *lewgʰ-

Liittyvät sanat

• falsehood
• untruth
• distortion
• mendacity
• empire of lies

Substantiivi

lie (monikko lies)

1. (urheilu) golfissa palloa lyötäessä ympärillä olevat olosuhteet ja maasto
2. (lääketiede) sikiön asento kohdussa

Ääntäminen

• IPA: /laɪ̯/

Etymologia

• keskienglannin verbistä lien tai liggen (’sijaita’, ’olla paikoillaan’) < muinaisenglannin sanasta licgan < germaanisen kantakielen sanasta *ligjaną < indoeurooppalaisen kantakielen sanasta *legʰ-

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	lies
part. prees.	lying
imp. & part. perf.	lied

lie

1. valehdella
2. (kuvaannollisesti) antaa virheellinen tai harhaanjohtava vaikutelma

Ääntäminen

• IPA: /laɪ̯/

Etymologia

• samaa tarkoittavasta keskienglannin sanasta lien < muinaisenglannin sanasta lēogan < germaanisen kantakielen sanasta *leuganą < indoeurooppalaisen kantakielen sanasta *lewgʰ- ‎(’valehdella’, ’vannoa’, ’nurista’)

Liittyvät sanat

• liar, prevaricate

Idiomit

• lie through one's teeth
  1. valehdella häikäilemättömästi, valehdella häpeämättömästi

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	lies
part. prees.	lying
imp.	lay
part. perf.	lain

lie

1. maata
2. sijaita (varsinkin vaakasuorasti jonkin päällä)
3. pysyä pitkän tai lyhyen aikaa paikoillaan samassa tilassa tai asemassa
4. olla, olla olemassa
5. (vanhahtava) olla majoittuneena; nukkua
6. olla hiljaa tai paikoillaan nukkuvan tavoin
7. (oikeustiede) olla voimassa

Ääntäminen

• IPA: /laɪ̯/

Etymologia

• samaa tarkoittavasta keskienglannin sanasta lien tai liggen < muinaisenglannin sanasta licgan < germaanisen kantakielen sanasta *ligjaną < indoeurooppalaisen kantakielen sanasta *legʰ-

Huomautukset

• Tässä merkityksessä verbiä käytetään puhekielessä usein rinnakkaisesti verbin lay kanssa, mikä saattaa johtaa kielellisesti virheellisiin rakenteisiin, kun verbin imperfekti ja partisiipin perfekti saavat muodon lay tai lain sijasta kumpikin muodon laid. Arkipuheessa tällaista käyttöä esiintyy tämän tästä, mutta kirjallisessa esityksessä tai huolitellussa puheessa se on hyvin harvinaista.

Liittyvät sanat

• underlie

Espanja

Verbi

lie

1. (taivutusmuoto) subjunktiivin yksikön 1. persoonan preesens verbistä liar
2. (taivutusmuoto) subjunktiivin yksikön 3. persoonan preesens verbistä liar

Muinaisranska

Substantiivi

li f.

1. juoman sakka

Etymologia

• samaa tarkoittavasta keskiaikaisen latinan sanasta lias < gallian sanasta *ligyā tai *legyā (’muta’, ’lieju’)

Ranska

Substantiivi

lie f. (monikko lies[luo])

1. (myös kuvaannollisesti) sakka

Aiheesta muualla

• lie Trésor de la langue française informatisé -sanakirjassa (ranskaksi)

Verbi

lie

1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 1. persoonan preesens verbistä lier
2. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 3. persoonan preesens verbistä lier
3. (taivutusmuoto) subjunktiivin yksikön 1. persoonan preesens verbistä lier
4. (taivutusmuoto) subjunktiivin yksikön 3. persoonan preesens verbistä lier
5. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä lier

Aiheesta muualla

• Le Trésor de la langue française informatisé: ”lie”

Ruotsi

Substantiivi

lie yl. (2) (yks. määr. lien[luo], mon. epämäär. liar[luo], mon. määr. liarna[luo])

1. viikate

Ääntäminen

• IPA: /liːɛ/

Etymologia

• muinaisruotsin sanasta lie tai le < muinaisskandinaavin sanasta lé < germaanisen kantakielen sanasta *lewą < indoeurooppalaisen kantakielen verbistä *leu- (’leikata’)

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• lieman, lietag

Aiheesta muualla

• Svenska Akademiens Ordlista över svenska språket (13. painos, Internet-versio): ”lie”
• lie Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)