disgrace

Englanti

Substantiivi

disgrace (ei monikkoa)

1. epäsuosio
2. häväistys, häpäisy

Liittyvät sanat

• disgraceful

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	disgraces
part. prees.	disgracing
imp. & part. perf.	disgraced

disgrace

1. tehdä epäsuosituksi; saattaa epäsuosioon
2. häväistä, olla häpeäksi