concede

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Englanti[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

Taivutus
ind. prees. y. 3. p. concedes
part. prees. conceding
imp. & part. perf. conceded

concede

  1. myöntää (oikeaksi); tehdä myönnytys
    to concede the argument
  2. luovuttaa, tunnustaa tappio
    For example, Ronnie O’Sullivan, the mercurial snooker player, made history in December 2006 when he took the unprecedented step of conceding a quarter-final match against Stephen Hendry when trailing 4–1 in a ‘first to 9’ frame match. (John Kremer & Aidan P. Moran)
    We will never concede. It will never happen. You don't concede when there's theft involved. (Donald Trump)
  3. (urheilu) päästää (maali)

Liittyvät sanat[muokkaa]

Espanja[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

concede

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä conceder
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä conceder