kunto

Katso myös: Kunto

Suomi

Substantiivi

(monikko kunnot)

1. fyysinen suorituskyky

   Kuntoaan voi parantaa lenkkeilyllä.

2. (arkikieltä) terveydentila

   Hänen kuntonsa on nykyään hyvä.

3. tila; jonkin oleminen ehjä tai toimiva; se, kuinka hyvä tai huono jokin on

   Rakennukset ovat huonossa kunnossa.

4. Määritelmä puuttuu.

   Ovatko asiasi kunnossa?

Käännökset

2. terveydentila

englanti: condition, order espanja: forma portugali: forma f., condição f.

ruotsi: fysik -en saksa: Kondition f.

3. tila

englanti: state espanja: condición

portugali: ordem f. saksa: Zustand m.

Liittyvät sanat

ajokunto, ajokuntoinen, alakunto, alakuntoinen, alakuntoisuus, ampumakunto, asekuntoinen, asekuntoisuus, epäkuntoinen, epäkuntoisuus, epäkuntoon, hirmukunto, huippukunto, huonokuntoinen, hyväkuntoinen, julkaisukunto, kansalaiskunto, käyttökunto, käyttökuntoinen, keskenkuntoinen, kovakuntoinen, kuntoarvio, kuntoharjoittelu, kuntoharjoitus, kuntohoitaja, kuntoilija, kuntoilla, kuntoilu, -kuntoinen, kuntoisuus, kuntoisuusloma, kuntojumppa, kuntokävely, kuntokäyrä, kuntokeskus, kuntokoulu, kuntolenkki, kuntoliikunta, kuntonyrkkeily, kuntoon, kuntoonpano, kuntopiiri, kuntopolku, kuntopyörä, kuntorekki, kuntosali, kuntotesti, kuntourheilija, kuntourheilu, kuntouttaa, kuntoutua, kuntoutus, laskukunto, lihaskuntotesti, liikennekuntoinen, loistokunto, loistokuntoinen, matkakunto, mieskunto, mieskuntoinen, mieskuntoisuus, nousukunto, painokunto, painokuntoinen, paraatikunto, peruskunto, pohjakunto, priimakunto, puolikuntoinen, puolikuntoisuus, purjehduskunto, purjehduskuntoinen, rapakunto, rapakuntoinen, täysikuntoinen, teräkunto, teuraskunto, teuraskuntoinen, tiptopkuntoon, toimintakunto, toimintakuntoinen, työkunto, työkuntoinen, vajaakuntoinen, vajaakuntoisuus, vieraskuntoon, yleiskunto, ylikunto, ylikuntoinen

Johdokset

• adjektiivit: kunnoton