kuntoutus
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]kuntoutus (39)
- suunnitelmallista ja monialaista, yleensä pitkäjännitteistä toimintaa, jonka tavoitteena on auttaa kuntoutujaa hallitsemaan elämäntilanteensa
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkunt̪ou̯t̪us/ tai /ˈkunt̪oˌut̪us/
- tavutus: kun‧tou‧tus / kun‧to‧u‧tus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuntoutus | kuntoutukset |
| genetiivi | kuntoutuksen | kuntoutusten kuntoutuksien |
| partitiivi | kuntoutusta | kuntoutuksia |
| akkusatiivi | kuntoutus; kuntoutuksen |
kuntoutukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuntoutuksessa | kuntoutuksissa |
| elatiivi | kuntoutuksesta | kuntoutuksista |
| illatiivi | kuntoutukseen | kuntoutuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuntoutuksella | kuntoutuksilla |
| ablatiivi | kuntoutukselta | kuntoutuksilta |
| allatiivi | kuntoutukselle | kuntoutuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuntoutuksena | kuntoutuksina |
| translatiivi | kuntoutukseksi | kuntoutuksiksi |
| abessiivi | kuntoutuksetta | kuntoutuksitta |
| instruktiivi | – | kuntoutuksin |
| komitatiivi | – | kuntoutuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuntoutukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kuntoutus- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi kuntouttaa (heikko vokaalivartalo kuntouta-) + johdin -us
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kuntoutus Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 3059 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa