verge

Englanti

Substantiivi

verge (monikko verges)

1. upseerin sauva
2. (kuvaannollisesti) raja, ääri

   We are on the the verge of success.

   I was on the verge of tears.

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	verges
part. prees.	verging
imp. & part. perf.	verged

verge

1. ~ on olla lähellä jtak, olla verrattavissa jhk

   This verges on insanity.

   Tämä on melkein jo sulaa hulluutta.