bust

Englanti

Substantiivi

bust (monikko busts)

1. rintakuva (veistos)
2. povi, rinta(kehä)
3. (slangia) tuho, häviö

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	busts
part. prees.	busting
imp. & part. perf.	busted tai bust

bust

1. (puhekieltä) jäädä kiinni (teosta, usein verekseltään)
2. (puhekieltä) pidättää

   He got busted.

   Hänet pidätettiin.