vinkua

Suomi

Verbi

vinkua (52-G) (taivutus[luo])

1. tehdä vihlovan korkeata ääntä; vikistä, kitistä, vonkua, ulista, kiljua, inistä

   Saranat vinkuvat ikävästi.

2. (arkikieltä) valittaa (kuvaannollisesti)

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋiŋkuɑˣ/, ['ʋiŋ.ku.ɑ̝ˣ]
• tavutus: vin‧ku‧a

Etymologia

• itämerensuomalainen kantasana

Käännökset

1. tehdä vihlovan korkeata ääntä

englanti: squeal, squeak espanja: rechinar hollanti: piepen inkeroinen: vinkua islanti: squeal italia: guaire karjala: vinkuo kveeni: vinkua latvia: smilkstēt liivi: vingõ livvi: vinguo lyydi: vinguda

meänkieli: vinkua norja: sutre, hvine ranska: grincer ruotsi: gnissla, gnälla saksa: kreischen tanska: hvine unkari: vinnyog vatja: vinkua venäjä: верещать vepsä: vinkta viro: vinguma võro: vingma

Liittyvät sanat

Johdokset

• Adjektiivit: vinkuva, vinkunut, vinguttu
• Substantiivit: vingunta, vinkuminen, vingutus
• Verbit: vingahtaa, vinguttaa, vinkaista, vinkuilla

Aiheesta muualla

• vinkua Kielitoimiston sanakirjassa

Inkeroinen

Verbi

vinkua

1. vinkua

Kveeni

Verbi

vinkua

1. vinkua

Meänkieli

Verbi

vinkua

1. vinkua

Aiheesta muualla

• vinkua Meänkielen sanakirjassa

Vatja

Verbi

vinkua

1. vinkua

Aiheesta muualla

• vinkua Eesti Keele Instituutin vatjan kielen sanakirjassa (viroksi)