vinkuva
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
vinkuva (10) (komparatiivi vinkuvampi, superlatiivi vinkuvin) (taivutus[luo])
- sellainen, joka vinkuu
Verbi[muokkaa]
vinkuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä vinkua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vinkuva | vinkuvat |
| genetiivi | vinkuvan | vinkuvien (vinkuvain) |
| partitiivi | vinkuvaa | vinkuvia |
| akkusatiivi | vinkuva; vinkuvan | vinkuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vinkuvassa | vinkuvissa |
| elatiivi | vinkuvasta | vinkuvista |
| illatiivi | vinkuvaan | vinkuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vinkuvalla | vinkuvilla |
| ablatiivi | vinkuvalta | vinkuvilta |
| allatiivi | vinkuvalle | vinkuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vinkuvana | vinkuvina |
| translatiivi | vinkuvaksi | vinkuviksi |
| abessiivi | vinkuvatta | vinkuvitta |
| instruktiivi | – | vinkuvin |
| komitatiivi | – | vinkuvine |