varomaton
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]varomaton (34-C) (komparatiivi varomattomampi, superlatiivi varomattomin) (taivutus[luo])
- sellainen, joka ei ota huomioon vaaroja ja aiheuttaa vahinkoa, vaurioita
- Varomaton kuljettaja oli myös ylimielinen.
- Tuntematon sotilas -elokuvassa varomattoman miehen suon ylitys koituu hänen kohtalokseen.
- sellainen, jossa ei noudateta varovaisuutta
- Varomaton ohitus oli johtaa vakavaan onnettomuuteen.
- Hänen varomaton vastauksensa johti ihmissuhteen kariutumiseen.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋɑroˌmɑt̪on/
- tavutus: va‧ro‧ma‧ton
Käännökset
[muokkaa]1. sellainen, joka ei ota huomioon vaaroja
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Vastakohdat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adverbit: varomattomasti
- substantiivit: varomattomuus
Aiheesta muualla
[muokkaa]- varomaton Kielitoimiston sanakirjassa